Noniin, nyt sitten olisi voitu jakaa tuo Räyhä-äiti palkinto meikäläiselle. Minulle olisi voitu antaa tunnustusta äänijänteiden kireyttämisestä ja hermojen ylikuumentumisesta.
Miten voi seitsemäsluokkalainen herättää sellaisia tunteita?
Kun on tuhannetta kertaa jankuttanut koulun ja itsenäisyyden, hyvän ammatin ja arvosanojen tärkeydestä, välinpitämätön olankohautus saa minut aivan raunioiden partaalle (ei siis raunion partaalle vaan kokonaisen linnan raunioiden partaalle!)
Kun on juuri puhuttu, kuinka järkevää olisi aloittaa kokeeseen lukeminen hyvissä ajoin, muutamaa päivää ennen ja kolea herätys huomaamaan että kokeeseen lukemiseen aloitetaankin edellisenä iltana puoli kymmeneltä saa minut kiuhumaan yli, siis kileemään! "Mikä sul on, mitä sä kileet" - voi Pyhä Pietari kun mulla meinasi taas mennä vati nurin. Ai mitäkö kileen, no sun tulevaisuuttasi nuori neito!
Nuorella neidolla on sosiaalinen ylitsepursumisvaihe. On pakko kontaktoida kymmeniä kavereita facessa, koko ajan olla ajan hermolla ja addiktoitua kommentoimaan kavereiden kuvia. Kaverit ja tallit menee nyt kaiken muun ylitse, kaikella tarkoitan siis kouluhommia ja kotihommia. Kouluhommat hoitunee ripeästi ja mahdollisimman pienin ponnistuksin, kotihommat laahustaen ja vängäten. Kuka on vienyt koiran tai roskiksen eilen, tänään vai viime viikolla. Aivan sama, nyt on jokatapauksessa sinun vuorosi ja jos ei olekaan, viet nyt kuitenkin. Toteutuu kyllä mutta kolmannen komennuksen jälkeen.
Voiko olla rasittavampaa kun jankuttaa samoja lauseita jatkuvalla syötöllä kuin robotti?
Miten ihmeessä luoda kiinnostavuutta tai harrastuksessa selvästi näkyvää kilpailuviettiä murkulle tuonne koulun penkille ja oppimisen innostamiseksi?
Joku kertoi minulle että kyllä se tsemppaus vielä tulee noiden numeroiden kanssa, jotta pääsee sinne lukioon kuin haluaa. Ja haluuuhan neitokin, juuri tiettyyn lukioon.
No minä todella toivon että neidolle se tsemppi ja kiinnostus saapuu piakkoin.
