Mulla on pakottava tarve kirjoittaa tästä aiheesta. Mä tunnen yhden julkkiksen tai oikeastaan kaksi. Sen ekan julkkiksen avovaimokin on nimittäin julkkis. Tuo ensimmäinen julkkis on mun mieliääni tuolta aamu radiosta. Viime vuonna taisi tulla valituksi vuoden ääneksi tai jotain sellaista. Siitä lähtien mä olen kutsunut sitä Ääneksi. Sen avovaimo taas oli yhdessä reality sarjassa maailmalla ja tuli toiseksi, vaikken mä sitä niin muistakaan tai vähän ehkä, mutten kunnolla. Mä olin silloin niin nuori :o)
Kun mä tapasin Äänen ensimmäisen kerran mulla meni pasmat ihan sekaisin. Nimittäin sen hunajainen ääni jotenkin riiteli sen lätyn kanssa. Nuhainen Uuno Turhapuro-lookki sekoitettuna Kurt Cobain lookkiin (Kurt RIP) ei heti istunut mun mielikuvaan sen äänen ja mun mielikuvituksen kanssa. Nyt jälkeenpäin se seikka ei enään häiritse mua niin pahasti.
Meillä on yhteinen harrastus. Eikä mikä tahansa harrastus olekaan, vaan karavaanailu. Kunnon teiden tukkoilu. Tai kukkoilu miten sen haluaakin nähdä. Yleensä ei niiden takaa näe mitään tai jos jotain, niin sairaan pitkän letkan ja vihaisia naamoja. Meitä karavaanareita se ei hetkauta, suuntaan eikä toiseen, siis kirjaimellisestikään..(onko toi sana vai nou, tiedä häntä)
Me laitetaan poppi länkättämään ja moikkaillaan reilusti vastaantulijoita. Eka reissu tehtiin festareille jossa Ääni oli juontamassa ja sen avovaimo (meinasin kirjoittaa avohoit..) oli juhlavieraana, kuten mekin kun saatiin lopulta pummittua niiltä liput. Makuukammari parkkeerattiin keskelle saarta ja siitä se juhla sitten irtosi. Hyvin ja hauskasti. Kuljetettiin juhlakalua Eli avovaimoa sillä bussilla ympäri hiekkadyynejäkin ja ohi turvamiesten.
Tämä meidän julkkispariskunta kuitenkin teki mahdottomista mahdottomimman. Ne änkesi jotain seitsemän niiden lasta tänä kesänä sellaiseen bussiin ja jurrutti sillä lasikuituvessalla niitä lapsiparkoja ympäri suomen maata. Aivan käsittämätön saavutus. Ne on nimittäin vielä yhdessä. Mun tietääkseni. Ja ne lapsetkin on ihan kunnossa. Mä sain siltä reissulta aivan varmasti universumin pisimmän tekstarin siltä kakkosjulkkikselta ja sen lukeminen ääneen Sipoon venekunnalle kesti jotain 20 minuuttia ja akkukin meinasi loppua välistä. Se oli maailman hauskin viesti. Kuten on mun tuntema karavaanarijulkkisperhekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti