Mä olen onnekas! No olen minä. Mulla on joka toinen viikonloppu "vapaata" siis vapaata mun lapsista (jotka on kyllä ihania, älkää käsittäkö väärin) eli aikaa tehdä mitä ihmettä lystää.
Mun kohdalla se tarkoittaa
a)nukkumista pidempään (kun ei tarvitse rähmät silmissä olla viemässä ketään ennen kukon laulua jäähallille tai jonnekin peräseinäjoelle turnaukseen)
b) leffojen katselua aamusta iltaan
c) sohvaperunana löysäilyä ja kaiken maailman turhien ohjelmien tuijottelua tylsistymiseen asti jäätelöä syöden
d) hortoilua kaupungilla kaulaliina hulmuten ja haaveillen uusista pussilakanoista
e) siivoamista hullun vimmalla musan tahdissa
f) punaviinistä keskellä päivää tai illalla viimeistään jonkun tai joidenkin kavereiden seurassa - tai vaan yksikseni.
Se yksinolokin on mun mielipuuhaa vaikken mä sitä itse aina muistakaan. Ne yksinolot on niitä hetkiä jolloin voi olla - tai siis ehtii olemaan joko onnellisimmillaan elämästä tai sitten alakuloisen murtuneena oman elämän tylsyydestä tai epäonnisuudesta. Riippuu kai tuosta naisille siunatusta mielialapyörremyrskyn ajankohdasta.
Jokatapauksessa kaiken negatiivisen vaikutuksen jonka avio-ero on voinutkaan antaa mausteeksi omaan elämään, edes pienen osan siitä kumoaa kyllä tuo pakollinen lastenhoito-järjestelmä.
Hoitaessani lasten hallinnollisia asioita kuten Wilma järjestelmää!!!,ruokintaa, harrastuksia, pyykkejä, iloja ja suruja niin kun vapaa viikonloppu lähenee niin olen alkanut jo nauttia tunteesta kohti hetkellistä "vapautta". No helppoa se ei ole ollut, vei jonkun vuoden, paljon kyyneleitä ja ikävöintiä.
Mikä päivä tänään onkaan.. torstai...no siis lapsethan lähtee tänään lastenhoitoon! Ja mulla on taas vanhempainilta.
ps. siis vapaa viikonloppu edessä: kumpikin päivä hallilla aamu kasista iltakasiin joten ihan aina sitä vapautta ei kuitenkaan ole ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti