Perjantaina syömään!

Kaikki alkoi ideasta ottaa rakkaat ulkomaan elävät kotisuomeen käymään ja juhlistaa iloista jälleen näkemistä illallisen merkeissä. Kuten aina, meillä kaikilla on kaikkea, lapsia, töitä, mökkejä, harrastuksia ja muuta elämään sopivaa.

Kun pääpäivä läheni alkoi normaali meilirumba siitä kuka pääsee ja kuka ei. Lopulta autossa fudiskentän reunalla kaatosateessa kirjoitin maailman ihanimmille ystäville otteen päässä olevasta päiväkirjastani vastineeksi kaikenmoisille menoille ja kiireille.

 Kehotus blogin pitämiseen alkoi ja tässä tämä nyt sitten on. Aloitan kirjoittajan urani kuten aloitan kaikki innostukseni kohteet; nopeasti, täysillä ja lähimmäisiäni hämmästyttäen. Luultavasti tämäkin harrastukseni kuivunee kokoon joko pian tai sitten todella pian.

Niin ja esittelystä: 38 vuotta, 5 lasta joista kolme itse tehtyä ja kaksi saatua, mies, koira ja poni. Töitä, harrastuksia (huijaan aina tässä, aikuisten oikeasti niitä ei ole, jollei lasketa kaikkien lasten miljoonaa harrastusta, niiden vientejä, tuonteja ja rahoitusta ja kaikkea siihen liittyvää!).

Että näin, olen innoissani ja täältä pesee!

Ote Jutan päiväkirjasta viime viikolta:


Kaikki viisi lasta kotona ja jokaisella joku meno. Kaikki säntäilee sinne tänne ja etsii joko juomapulloa tai kadonnutta sukkaansa.

Yritän päästä ulko- ovesta sisään kolmen hajoavan ruokakassin kanssa miettien kuinka ovatkin hienosti osanneet kasata kaikki kenkänsä, reppunsa ja kavereidensa kengät kasaksi ulko- oven eteen.

Koira pissaa ilopissat uudelle villamatolle. Ruoka, astianpesukoneen tyhjennys, täyttö, kattaus, raivot yhdelle digitaaliseen sotamaailmaan kadonneelle, pyykit pesuun ja toiset ulos kuivurista.

5 kg lihonut.....

.....Missä mun toiset farkut jotka mahtuu päälle. Voi kiesus. Se vanhempailta alkaa kohta. Päläpälä... Nyt pakko pyytää anteeksi mutta pakko lähteä viemään yhtä pojista treeneihin ja lisänä vaivaantunut hymy.
Juu, kyllä voin olla luokan vastuuvanhempi, ai molempien poikien, juu, kyllähän se sopii.....

Talla pohjassa hakemaan kärttyinen poika joka hokee sekunnin välein ollaanko myöhässä: no ei jumankauta olla mutta kohta ollaan tossa lyhtypylväässä jos et sä lopeta!

Ainiin se palaveri niistä pullamyyjäisistä... Pakko mennä! Mitä? oonko mä muka 700 junnun ruokinta vastaava? No joo hoidinhan mä se viimeksikin ja joo menihän se hyvin. Mitä lupasinko mä jo taas siihen???

Ja taas se yks soittaa sieltä tallilta: tää on seitsemäs kerta, tulen heti kun pääsen tunnin kuluttua, ai en ole soittanut kengittäjälle, en kisatoimistoon enkä valmentajalle. SOITAN kun ehdin!!!

Mikä hitto täällä haisee, havahdun palaneen käryyn ja kaikki kääpiöt ympäri taloa törmäilee ja etsii mikä kynttilä palaa kunnes huomaan että mun letti on tulessa! Fiskarsilla mustuneet palaneet karvat veks ja tuuletusta taloon... Ainiin sitä ennen koiran ulkoiluttaminset, pesu ja yhä pyykkiä koneeseen.

Niin ja missä mun rakas mieheni on: no jumankauta metsästämässä TIETTY!!!! Neljä päivää viimekin viikosta jonkun hanhen perässä ryömi. Se on loistavasti ulkoistanut kaiken muun mulle.

Ja syömäänkö perjantaina: no ihan sale ; ) !!!! Ps. Terveiset täältä fudiskentältä. Kohta jäähallille ja tallien kautta yöksi kotiin :o)

Jutta ps. Muru: Mikä on ulkkarit?