Noniin, nyt sitten olisi voitu jakaa tuo Räyhä-äiti palkinto meikäläiselle. Minulle olisi voitu antaa tunnustusta äänijänteiden kireyttämisestä ja hermojen ylikuumentumisesta.
Miten voi seitsemäsluokkalainen herättää sellaisia tunteita?
Kun on tuhannetta kertaa jankuttanut koulun ja itsenäisyyden, hyvän ammatin ja arvosanojen tärkeydestä, välinpitämätön olankohautus saa minut aivan raunioiden partaalle (ei siis raunion partaalle vaan kokonaisen linnan raunioiden partaalle!)
Kun on juuri puhuttu, kuinka järkevää olisi aloittaa kokeeseen lukeminen hyvissä ajoin, muutamaa päivää ennen ja kolea herätys huomaamaan että kokeeseen lukemiseen aloitetaankin edellisenä iltana puoli kymmeneltä saa minut kiuhumaan yli, siis kileemään! "Mikä sul on, mitä sä kileet" - voi Pyhä Pietari kun mulla meinasi taas mennä vati nurin. Ai mitäkö kileen, no sun tulevaisuuttasi nuori neito!
Nuorella neidolla on sosiaalinen ylitsepursumisvaihe. On pakko kontaktoida kymmeniä kavereita facessa, koko ajan olla ajan hermolla ja addiktoitua kommentoimaan kavereiden kuvia. Kaverit ja tallit menee nyt kaiken muun ylitse, kaikella tarkoitan siis kouluhommia ja kotihommia. Kouluhommat hoitunee ripeästi ja mahdollisimman pienin ponnistuksin, kotihommat laahustaen ja vängäten. Kuka on vienyt koiran tai roskiksen eilen, tänään vai viime viikolla. Aivan sama, nyt on jokatapauksessa sinun vuorosi ja jos ei olekaan, viet nyt kuitenkin. Toteutuu kyllä mutta kolmannen komennuksen jälkeen.
Voiko olla rasittavampaa kun jankuttaa samoja lauseita jatkuvalla syötöllä kuin robotti?
Miten ihmeessä luoda kiinnostavuutta tai harrastuksessa selvästi näkyvää kilpailuviettiä murkulle tuonne koulun penkille ja oppimisen innostamiseksi?
Joku kertoi minulle että kyllä se tsemppaus vielä tulee noiden numeroiden kanssa, jotta pääsee sinne lukioon kuin haluaa. Ja haluuuhan neitokin, juuri tiettyyn lukioon.
No minä todella toivon että neidolle se tsemppi ja kiinnostus saapuu piakkoin.
Jankutus-nalkutus, tuttu juttu, huoh. Mulla ei ole vielä murkkuikäisiä, no 8.5v lähestyy kyllä, mutta monologia mäkin täällä usein puhelen. Ja kyllä sieppaa! Mä kyllä muistan itse lukeneeni edellisenä iltana juuri tuossa iässä kokeisiin, kaikki muu kiinnosti enemmän. Kumman hyvin ne kuitenkin meni ;).
VastaaPoistaMä uskon, että eiköhän se teidänkin neidolle kiinnostus ja inspis saapune, kevätväsymys tässä vaiheessa lukuvuotta lienee selviö :). Tsemppiä sulle Jude ja raunioita restauroimaan ;)!
t.Minna :)
Tuttu juttu täälläkin tuo mistä kirjoitat... Samanikäinen poika, jolla niinikään tuo sosiaalisen median kommentointi tärkeää. Meillä tämä koti on niin korvessa, että olen nyt antanut facettaa ehkö liikaakin, kaipa se vain pitäisi jaksaa nalkuttaa ja rajoittaa enemmän.
VastaaPoistaToisaalta koulutyö ja koiranhoito hoituvat ihan mallikkaasti vaikka äitiä välillä saman nauhan toisto rasittaakin. Jos nuo teinit lukioon tosiaan haluavat niin pakkohan noiden jossain vaiheessa on herätä tajuamaan, että kyllä niiden koulukirjojenkin kanssa pitää vähän seukata.
Jeee, kiitos kommenteista ja tuesta! Pitäisi varmaaan ruveta nauhoittamaan noita komennuskia jotta voisi sitten vaan iltaselle alittaa nauhan pyörimään ;o)
VastaaPoistaEilisen keskustelun seurauksena takavarikoitu: Pleikka 3 ja kaksi läppäriä! Nyt nautitaan "pakotettuina" koulutehtävistä sekä pyörien puunauksista! Oon kuulemma tosi natsi (jestas kopioineeet mun omista kommenteista! kääk...) Nyt nautitaan auringosta!
Hei Jude,
VastaaPoistaPientä kritiikkiä jos sallit.
Pitäisikö meidän kaikkien äitien huntsia onko meillä eri asenne lapsiamme kohtaan. Yleensä tyttöjä komennetaan ja todellakin "natsi"-asenteella, kun taas pojat saa heilua täysin vapaasti vanhan sanonnan mukaan "pojat on poikia". Komennetaan samaan tyyliin molempia (vaaditaan sama molemmilta, siivoukset, roskien viennit ym) niin tytöilläkin olisi helpompaa tämä elämä ja yleensä ”natsi”-asenne vain lisää vastustusta, nimim. kokemusta on...
Muuten plogejasi on todella kiva lukea kun omaan saman huumorin.
Kuullostaa niin tutulta! Kotihommat ei kiinnosta eikä varsinkaan oman huoneen siivoaminen...joo, mä kohta! Saman asian jankuttamista. Sitä se murkkuikäisen äidin elämä vaan tuntuu olevan päivästä toiseen :(
VastaaPoista