Aarteen etsijä!

Minulla on uusi harrastus. Kirpparilla käynti.

Löysin tuttujen kautta aivan mahtavan kirpparin, joka ällistytti minut täysin. Siellä on aina porukkaa, aina pöydät täynnä tavaraa ja melkeinpä aina jonoa kassoilla.

Olen vuosien varrella käynyt myymässä kirppiksellä kerran vuodessa pois, kaikki lasten hylkäämät ja pieneksi jättämät vaatteet ja tavarat. Omani ja vanhempani vaatteet myös. Se on ollut jo tapana muutaman ystävän kanssa ja kiva tapa kierrättää ja luopua hyvästä tavarasta.

Tuo kirpputori on kuitenkin massiivinen yleisötapahtuma, joka pullistelee ihmisiä, kärryjä ja trokaajia. Monien perheiden myötä läpileikkaus yhteiskunnastamme ja ajan trendistä. Hyvästä sellaisesta, ainakin osittain. Pluspisteet kierrätyksestä ja tavaran uudelleen käytöstä. Miinukset näkyvästä ysteiskunnasta syrjäytymisestä.

Minua kiehtoo ihmisten innostus löydöistä ja loistavista ikä-, koko- matseistä, erään kerran vaikkapa tyttäreni hevostavaraan. Pieni, lettipäinen - niin onnellinen tyttö sai kasoittain ratsastusvaatetta käyttöönsä minimihinnalla. Tytön naama suorastaan loisti, kun vanhemmat sulloivat housua, takkia, kypärää, kenkää ja muuta heppa-aiheista vaatetta laukkuun. Minullakin oli suorastaan onnellinen olo, sekä tuon tytön puolesta että omastani kaappien tyhjentyessä. Jotenkin kummasti myös tuon arvokkaan tavaran puolesta. Se löysi oikean käyttäjän itselleen.

Niin sanottu: win-win tilanne siis.

Tämä uusi paikka on kuin kauppa. Siellä on kassat ja hälyttimet, sovituskopit ja korit, kärrytkin ostoksia varten. Mutta: mikään ei juurikaan maksa mitään, siis kaupan hinnoissa.

Olen kartuttanut vaatekaappiani ihastuttavilla löydöillä ja jopa käyttänyt melkeinpä kaikkia löytöjäni jo. Ja, jos en osaisikaan alkuhuuman jälkeen tavaraa hyödyntää, se löytäisi pian tien takaisin tuonne alkuperäiseen löytöparatiisiin, oman kirppispussini kautta. Miten mukavan stressitöntä shoppailua.

Olen hehkuttanut paikkaa tutuille, osan innostuessa ja osan katsoessa ystävällisesti hieman kieroon. Siis käytettyjä? pesetkö sä ne ensin? Juu, kyllä vain ja nämäkin kamat on sieltä ostettu, eikö olekin ihanat? Onhan ne. Ainakin minusta.

Joten kaikki nyt siivoamaan kaapit ja varastot, häkkitilat ja ullakot. Jakakaa hyvää mieltä löytöinä muillekin!

ps. ja kirppiksen nimi on Akseli ja sijaitsee Espoossa :o)

Teinin kanssa kaksin

Meillä asuu teini. Tyttö, jonka luontaisesti aamuisin heräävä huonotuulisuus on puhjennut potenssiin kymmenen.

Nuori kaunotar, varsa pitkine käsineen ja jalkoineen. Todella hyväntuulinen lauleskelija, nykyään kuitenkin useimmiten ärsyttävän huonotuulinen valittaja.

"Missä mun avaimet on, miksi sä et ole pessyt mun pyykkejä, en syö tota, sä olet niin ärsyttävä, miksi sä valitat koko ajan, mä en jaksa kuunnella - koko maailman ja varsinkin minun "kiusaama". Äänensävykin välillä puistattava.

Minä olen Äiti, jonka ainoa tehtävä on pelkästään luotu olemaan teiniä vastaan - jotakuinkin kaikessa. Minut on vain ja ainoastaan tarkoitettu sotkemaan, komentamaan ja kiusaamaan häntä ylemmältä taholta jatkuvasti ja täyspäiväisesti. Hänen mielestään tietenkin.

Väittelyä ja väkinää tuntuu tulevan loputtomasti. Kaikesta.

Toisaalta voimakas tulo lähelle näkyy päivän aikana myös useina tekstareina, jatkuvassa kontaktoinnissa, halussa olla äidin kanssa, huokuu jopa välillä mustasukkaisuutena minun ajastani.

Hirvittävän ristiriitaista minun mielestäni, ainakin minulle äitinä. Olla rakastava ja pehmeä äiti, kun kaikki on kuitenkin väärin. Joko juusto tai tomaatti leivällä tai koko leipä. Salaatista puhumattakaan.

Kuinka minä voin ymmärtää, kun ei toisen mukaan kuitenkaan ymmärrä. No, ymmärränhän minä sisälläni mutta yritä siinä sitten olla kehuva ja auttavainen. Hammasta ja kieltäni purren, sopeudun olemaan ajoittain pehmeämpi ja kivempi, vaikka välillä toivoisin roivaavani koko tyypin edestäni niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Vaikka vaihto-oppilaaksi, nopeasti jo ennen aikojaan ;o) keulikoon siellä sitten "äidilleen" (jota ei siis kuitenkaan tekisi)

Meillä veljet ovat olleet kohta kaksi viikkoa isänsä kanssa matkoilla maailman toisella puolella ja me, äiti ja tytär olemme asustelleet kahden.

Erittäin hauskoin hetkin sekä järkyttävin hermoja raastavin väittelemisriidoin.

Ihana tytär, aivan loistava luonne ja äitikin ihan joviaali ja rento, mutta kyllä me jo odotamme poikia kotiin :o)