"Vien koirat...oon jo himassa!"
"Mä sain hyvä merkinnän"
Miten pienistä sanoista voi tulla niin kevyempi ja iloisempi olo. Olin juuri väsyneenä ulvonut lapsilleni kuinka tärkeätä on keskittyä hoitamaan koulu hyvin ja oppia hoitamaan asioita itse. Jälleen kerran.
Ja sitten puhelin kilkahteli.
Minua hymyilytti ja keskityin vastaamaan tekstareihin kehuen ja ilolla. Tiedän että kehut tuntuivat myös pojista hyvältä, samoin kuin heidän viestinsä minulle.
On paljon asioita joita voisi hoitaa ystävällisemmin. Yritän jakaa läheisilleni mukavia sanoja, luonnollisesti kasvotusten mutta myös viestein. Kehua, iloita, tsempata. Söpöilläkin. Toivon että siitä tulee hyvä mieli sekä saajalle että itselleni. Itselleni ainakin tulee.
Välillä koen itse vajausta kehuista. Itsestäni, sielustani tai vaikka kampaajan jälkeen hiuksistani. Ei kai sen ole niin väliä mistä sitä kehuja saa, kunhan saa.
Toisille ihmisille on hurjan vaikeaa sanoa positiivista toisesta ihmisestä. Eivätkä he varmasti tarkoita sillä pahaa. Se ei vaan ole luontaista, syystä tai toisesta. Toiset taas suitsuttavat kaikkea.
Minulle riittää pienet jutut. Ne kivat tekstarit, hymynaamat ja sydämet. Ystävyyden aito tunne. Halaus. Se kuiskaus kuinka lapsi rakastaa, riidoista huolimatta. Ote, tiukka ja varma mieheltä.
Itse tiedän hyppääväni vaikka kuiluun läheisteni vuoksi. Ajoittain joudun estämään itseäni nousemasta barrikaadeille toisen takia. Toisinaan nousenkin.
Epätoivon keskellä pienen ihmisen kannustus: "Äiti sä olet tehnyt ihan parhaasi, kukaan ei voisi hoitaa tätä paremmin. Älä sure, kaikki sujuu vielä parhain päin."
Se riittää minulle pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti