maanantai 14. helmikuuta 2011

Naamakirja

Sosiaalinen media. Sosiaalinen ystävyys. Internet ystävyys. Facebook ystävyys. Tekstari ystävyys.

Yhtäkkiä tuli mieleen kummallinen ajatus.

Facebook ym. tämän tyyppiset yhteisöt ovat hiljentäneet maailmaa. Ajatelkaa, aivan varmasti. Ihmiset kirjoittelevat, kommentoivat, nauravat hymiöillä, rakastavat sydämillä nyt ruudulla. Apua, siis kukaan ei juorua enään puhelimessa? Kaikki istuvat ihan hiljaa koneiden äärellä ja juttelevat henkeviä tai pintapuolisesta small talkkia kirjoittamalla - siis kirjaimilla ja merkeillä!

Huomaan järkytyksekseni itsestäni välillä asian. On helpompaa lähettää tekstari tai moikata naamakirjassa, kuin näppäillä numeroa ja höpötellä ääneen. On ehkä kiire tai paljon tekemistä, eikä tiedä kauan "joutuisi" höpöttämään tai kuuntelemaan. Tekstarilla voi kai hallita kanssakäymistä enemmän. Kirjoittaa ja vastaanottaa. Olla kirjoittamatta tai vastaanottamatta. Kommentoida lauseella ja lopettaa hymynaamaan.

Ihan hirveätä. Itsekästä ja pinnallista.

Toisaalta taas, netti antaa paljon etumatkaa pitää yhteytää moniin ihmisiin. Useisiin tuttuihin, joiden kanssa ei ikinä soittele ja näkeekin harvoin. Se on tietenkin kivaa, koska aika on rajallista ja näin voi tutustua ja vaihdella kuulumisia paljon helpommin ja nopeammin. Olla yhteydessä laajempaan verkkoon.

Siinä ei ole mitään väärää, päinvastoin. Sosiaalisena ihmisenä minusta on kiva seurata tai saada viestiä toisten kuulumisista tai ajatuksista. Avoimena ihmisenä, jaan monia asioita omien kavereideni ja ystävieni kanssa :o) Ei pidä suhtautua ajan trendeihin ylimielisesti tai liian totisesti.

Silti sosiaalisena ihmisenä, minusta on myös erinomaista kutsua ihmisiä syömään, jutella puhelimessa, kuulla ääntä, nähdä nauru ja parasta on järjestää juhlia.

Kokea ilot, hymyt, jutut, itkut ja kilistelyt ihan naamatusten!

Kevät kauden avajaisia siis pian järkkäämään.

3 kommenttia:

  1. Löysin blogisi lisätessäni omaa juuri aloitettua blogiani blogilistalle. Jäin koukkuun blogiisi. Se on mielenkiintoinen. Mielenkiintoista jäädä seuraamaan toisen uusperheen elämää. Kuinka toiset elää ja selviää ongelmatilanteista.
    Tervetuloa vastavierailulle minun blogiini!

    VastaaPoista
  2. Hei Perhostyttö, en tiedä saitko koskaan viestiäni mutta tässä vielä KIITOS tuosta hienosta tunnustuksesta. Olen iloinen kun laitoit kommenttia. Sinullakin on mielenkiintoinen blogi, minä vasta opettelen tässä tätä juttua!
    Pidä huolta, Jude

    VastaaPoista