Kevättäkö jo?

Ensinnäkin pitää todeta että pidän talvesta. Kyllä, hohtavista hangista ja romanttisista lumisista puista. Talven hiljaisuudesta ja jouluisista valoista.

Siis kaikesta siitä mikä liittyy ihaniin maisemiin, tunnelmallisiin hetkiin, kynttilöihin ja ensimmäisten pakkasten huuruihin.

Toiseksi totean että tuonhan pitäisi siis kestää kuukauden tai korkeintaan kaksi. Mutta nykyään tämä lumisotapainajainen kestää siis puolet vuodesta! Kuusi kuukautta jos joku ei ymmärtänyt!

Mihin hittoon se kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmaston lämpeneminen yhtäkkiä hävisi? Siitähän jankutettiin vuosia, pelotellen tulvilla ja talvi vuodenajan hävimisellä.. no ei todellakaan hävinnyt - päinvastoin.

Nyt me värjötellään puolet vuodesta skrapaten, täristen, hermoja kiristellen. Kaikki on ihan sekaisin, ulkonaliikkuminen on oman hengen (kaatumisen tai hengitystieinfektion) varjolla mahdollista. Kerrospukeutuminen on pop, enkä todellakaan tarkoita muodikasta kevyiden toppien ja kukkais- paituleiden yhdistelmiä vaan ihan todellista kerrospukeutumista alkaen villakalsareista lopullisiin toppahousuihin.

Rahaa menee kuin roskaa, kun pitää koko perheelle ostaa järjettömät määrät oikeanlaisia tumppuja ja mitä hienoimmista villoista kehitettyjä toisia ihoja.
Pakkasta on välillä niin että naamaan sattuu ja autojen ikkunat niin jäässä että muoviset skrapat katkeilevat. Onko se nyt sitten ihmisten elämää?

Siellä etelän mailla ne samaan aikaan siemailee drinksuja, syötävän suklaan ruskeina, hymyillen ja keikistellen pikkutopeissaan, mikrosortseista puhumattakaan. Ne ovat iloisia, kauniita ja niiden ihot hehkuvat hyvinvoivina.
Täällä me vitivalkoiset, ihosuomuiset pohjoolan kansalaiset sitten suomalaisen sisun voimalla ryynätään pipot vinossa, muristen ja katsekontaktia vältellen mahdollisimman pian sisätiloihin sulamaan.

Luntakin on jatkuvasti enemmän kuin laki sallii ja tuntuu että sitä tulee aina ja heti kun hiukankin ajattelee kevättä ja niitä pikku ballerinoja. (jos joku edes muistaa mitä ne ovatkaan)

Sitten kun meillä on loma, koko kansa siirtyy hiihtokeskuksiin tärisemään. Ketään ei pysty tunnistamaan koko kasvojen peittona olevien kommandopipojen johdosta ja lapset itkee kun jäsenet niin jäässä. "Kyllä nyt hiihdetään kun hiihtolomalla jumankauta ollaan," isät keulii. Lääkäreillä on kiire hoitaa flunssaisen kansan määrää saati paleltumisvammoja.

Aamuinen uutinen vaihtaa vain ykkösuutisen paikkaa seuraavista: Junaliikenne takkuilee, Kolarisuma pääteillä, Suomalaisten alkoholin käyttö lisääntynyt.
Jep jep, miksiköhän? Joku vielä ihmettelee.

Kuten hyvä ystäväni tokaisi: No nyt on tullut väijyttyä taas pari kuukautta, pitäisiköhän kohta taas alkaa kuoriutua elämään ihmisten ilmoille!

Joten toivotaan nyt, että kaikki rukoukset ovat menneet oikealle omistajlle ja tuo lumimäärä sekä miinusasteen rupeaisivat pikkuhiljaa loppumaan.

Asfalttia ja aurinkoa kansalle!