Eläinten kanssa

Ratsastus on terapiaa.

Kyllä, luulen että tuon lauseen antaja on aivan oikeassa.

Eläinten kanssa puljaaminen yleensäkin antaa meille luonnosta vieraantuneille ihmisille varmasti paljon.

Meillä on poni ja koira ja me asumme kaupungissa. Keskustassa.

Me olemme siis juuri tuota kohderyhmää, joille eläimet lähinnä tuottavat allergiaa tai muuten hankaloittavat kiireisen city-ihmisen elämää.

Kumpaisenkin eläimen hankinnat ovat silti elämäni tähän astisia parhaimpia päätöksiä. Ne tuovat meidän elämäämme niin paljon lisämausteita (no tosiaan jo karvojen ja lannan muodossa) ja omaa maailmaa.
Pieni koirani, jonka elämän tärkeä luulo on olla suurikin koira, on aivan ihastuttava tuittupää ja oma luonteensa. Se on viisas, kuten koirat yleisesti ovat ja luulen aikuisten oikeasti, että se ymmärtää täysin ihmisiä tai no ainakin minua. Meidän tapoja. Riitoja ja nauruja. Itkuja ja iloja. Paukkupakkasilla tai sateella sitä ei juurikaan kiinnosta ulkoilla, kuten ei minuakaan.

Poni on myös rakas. Se hörähtää aina tervetulotoivotuksen kun astuu tallin ovesta sisään ja kertoo kuulumiset. Se on tyttäreni ystävä, kisakumppani ja hänen 99% hoidettavansa. Toivon ja anelen välillä hoitovuoroa, jotta saan itse ylpeydellä hoitaa ja hallita niin isoa eläintä. Omat ratsastukset on tällä hetkellä nyt ainakin ratsastettu ja nyt toimin ratsukon kuskina, sponsorina ja huoltajana. Touhu on mahtavaa ja oma maailmansa. Raakaa mutta toisaalta niin ajatukset vievää.

Ratsastus harrastuksena on siinä mielessä ikävää täällä pääkaupunkiseudulla, että sillä on nykyään omanlainen leimansa. Omanlainen leima perustuu kyllä totta puhuakseni oikeaan faktaan, sitä ei käy kieltäminen. Se on hirveän kallista. Oman hevosen tai ponin omistaminen imee sinulta (tai ainakin minulta) kaiken rahan, koska sen pitäminen täällä pääkaupunkiseudulla on järkyttävän hintaista.

Kisoissa on helppo ymmärtää ns. ulkopuolisten yskän lajin leimasta rikkaiden harrastuksena, ihan katsomalla lähtölistaa. Tavallinen suomalainen sukunimi ilman ulkomaalaisvivahdetta on vähemmistönä. Välillä on kuin lukisi taloussanomien osinkolistauksia, sieltä alkupäästä.

Siinä mielessä erilainen piirre kilpailutasolla lajissa on myös, että "välineiden" taso ja hinta voi vaihdella huimiakin määriä, lähinnä summia. Tuntemissani muissa lajeissa, ei esimerkiksi luistinten ero juurikaan vaikuta suoritukseesi, ainakaan näkyvästi.

Kiitos meidän sponsoreidemme tarkoittanen isovanhempia, pystyy tyttö ratsastamaan ja kilpailemaan, sinnikkäästi ja hienosti.

Ollaan päätetty että tehdään meidän omaa yhteistä juttua, kulmakarvojen kohoitteluista huolimatta :o)